Oma hevonen mukana Ypäjällä

Lähtiessäni Ypäjälle opiskelemaan otin oman nelivuotiaan hevoseni mukaan. Fox asuu hevosopiston täysihoitotallissa, jonka hintaan kuuluu normaalin täysihoitotallin tapaan karsinan siivous, kuivitus sekä tarhaus.  Heinän ja kivennäisen lisäksi tarjolla on täysrehu Prix, mutta on tietenkin mahdollista syöttää myös omaakin rehua. Vitostallin asukkaat saavat käyttöönsä kaikki opiston ratsastusalueet, eli neljä tilavaa maneesia estekalustoineen, useampia ulkokenttiä sekä paljon hyviä maastoreittejä.
Hevoset saavat heinät neljästi päivässä ja väkirehut jaetaan kolme kertaa. Hevoset ulkoilevat tallin läheisyydessä olevissa tarhoissa kolmessa vuorossa, ensimmäinen ryhmä tarhaa klo. 7-10, seuraava 10-13 ja kolmas 13-18. Tämän lisäksi hevosia saa tarhata omatoimisesti kuuden jälkeen. Lisäksi lyhyen kävelymatkan päässä on kävelykone, jota saa käyttää lähestulkoon koko päivän ajan.

Opistolla on mielestäni aivan mahtavat puitteet oman hevosen kanssa harrastamiseen ja treenaamiseen. Koko mäki on täynnä ammattilaisia, joilta saa aina tarvittaessa apua. Alku oli tietenkin hankala, sillä tuntui ettei aika ja omat voimat riitä oman hevosen päivittäiseen hoitoon ja liikutukseen pitkän koulupäivän jälkeen. Lisäksi opistolla järjestetään paljon erilaisia tapahtumia, joten maneesit ovat ruuhkaisia eikä tästä syystä aina pääse ratsastamaan haluamallaan tavalla.

Olen vasta lähiviikkoina oppinut suunnittelemaan Foxin liikutuksen ainakin viikolla eteenpäin, jotta voin ajoissa suunnitella maneesivarauksien pohjalta mihin aikaan ja missä ratsastan.
Kuluneella viikolla päiväni ovat alkaneet aamu-ratsastuksella, eli menen talliin heti kuuden jälkeen, että ehdin ratsastamaan ennen kahdeksalta alkavia opiskelijoiden ratsastustunteja. Aamuisin taitaakin olla vuorokauden ainut rauhallinen hetki halleissa, joka sopii paremmin kuin hyvin nuoren hevosen kanssa työskentelyyn.
Kotiinlähtökin lomilla on sujunut melko mutkattomasti, sillä Ypäjähän on täynnä taitavia ja innokkaita hoitajia ja liikuttajia.

 

- Emilia